Hannu Heikkilä
Aarioita ja lauluja - Äänityksiä 1954-1968
FUGA 9168

Arvioita levystä
Osta tämä levy Fugan verkkokaupasta!

Suomen Kansallisoopperan pitkäaikaisen bassosolistin, Hannu Heikkilän (1922-2003), äänitteistä koottu cd-kokoelma. Heikkilä toimi Kansallisoopperan karismaattisena bassobaritonina vuosina 1953-1975 laulaen lähes koko keskeisen basso- ja bassobaritoniohjelmiston. Hänet muistetaan mm. Boris Godunovin munkki Pimeninä, Don Carlosin Filip II:na ja Figaron häiden Figarona. Levy sisältää 25 numeroa vuosilta 1954-68, joista valtaosa on YLE:n alkuperäistuotantoa. Levyllä kuullaan ooppera-aarioita mm. Verdiltä, Mozartilta, Tshaikovskilta ja Rahmaninovilta. Yksinlauluosastosta mainittakoon mm. Palmgrenin ”Laiskurin laulu”, kaksi Kilpisen Kanteletar-laulua sekä "Si drömmaren kommer där" Erik Bergmanilta. Levyn harvinaisina helminä kuullaan Rimski-Korsakovin väkevä "Profeetta" sekä kolme laulua norjalaiselta Arne Dørumsgaardilta Hannu Heikkilän omina suomennoksina. Lisäksi levyllä on joukko suomalaisia kansanlauluja sekä tutut bassonumerot "Ol' Man River" sekä "My Curlyheaded baby", molemmat suomeksi laulettuna Arthur Fuhrmannin yhtyeen säestämänä.

Heikkilä toimi laulajantyönsä ohella ohjaajana, suomentajana, opettajana, Sibelius-Akatemian oopperastudion johtajana sekä monissa luottamustehtävissä mm. Kansallisoopperan, Lahden Oopperan ja Martti Talvela -säätiön hallituksissa sekä Savonlinnan oopperajuhlien taiteellisen toimikunnan jäsenenä. Pro Finlandia -mitalin Hannu Heikkilä sai 1970.

Levyn kappaleet

1. Leporellon luetteloaaria (Mozart: Don Giovanni)
2. Figaron aaria (Mozart: Figaron häät)
3. Sarastron aaria (Mozart: Taikahuilu)
4. Osminin aaria (Mozart: Ryöstö seraljista)
5. Procidan resitatiivi ja aaria (Verdi: I vespri siciliani)
6. Filipin monologi (Verdi: Don Carlos)
7. Renén resitatiivi ja aaria (Tshaikovski: Iolanta)
8. Greminin aaria (Tshaikovski: Jevgeni Onegin)
9. Alekon kavatiina (Rahmaninov: Aleko)
10. Rimski-Korsakov: Profeetta
11. Mississippi, tuo viisas vanhus (Kern: Show Boat, "Ol' Man River")
12. Clutsam: Tummakiharainen lapseni ("My Curlyheaded Baby")
13. Kulkuripoika (trad.)
14. Mäen laitaan (trad.)
15. Pikkuset lintuset (trad.)
16. Kuu se on taivaalla (trad.)
17. Ai, ai sorja sinisilmätyttö (trad.)
18. Laiskurin laulu (Palmgren: "En latmansmelodi")
19. On kumpiaki (Kilpinen)
20. Oi Ukko, ylinen herra (Kilpinen)
21. Si drömmaren kommer där (Bergman)
22. Käärmerotkossa (Dørumsgaard: I ormegil)
23. Lapsi (Dørumsgaard: Et barn)
24. Virsi (Dørumsgaard: Salme)
25. White Christmas (Berlin)

1-4, 5-6, 8-9: George Buckbee, piano
7-10, 19-20, 22-24: Kerstin Heikkilä, piano
13-17: Gerda Weneskoski, piano
18: Pentti Koskimies, piano
21: Rolf Bergroth, piano
11-12, 25: Yhtye, Arthur Fuhrmann

Arvioita levystä

Hannu Heikkilä (1922-2003) oli vuosikymmenien ajan Kansallisoopperan luottobasso, joka voitiin heittää tuleen miltei missä roolissa tahansa. Hän oli täysiverinen oopperalaulaja, joka ei säästellyt draamaa tai volyymia kevyemmissäkään numeroissa. Fugan julkaisemalle levylle kootut äänitykset vuosilta 1954-68 tavoittavat äänen parhaassa kunnossaan jykevästi muotoilluissa Mozart-numeroissa ja tunnekylläisissä näytteissä venäläisestä oopperasta. Myös italialainen ooppera luisti, kuten uljas "O Palermo" Verdin Sisilialaisesta vesperista näyttää. Ajan patina lisää Heikkilän laulutaiteen viehätystä.
- Antti Häyrynen (Rondo 10/2003)

Viime syyskuussa 80-vuotiaana kuollut oopperalaulaja Hannu Heikkilä oli Suomen Kansallisoopperan luottolaulajia. Oopperan solistikuntaan hän kuului yli kaksikymmentä vuotta (1953-1975). Heikkilä tunnettiin erityisen osaavana näyttelijänä, mitä tehosti hänen persoonallinen karaktääribassonsa. Hänen uralleen kertyi yli 90 roolityötä, ja mukana lähes kaikki bassolle ja bassobaritonille kirjoitetut osat. Heikkilällä oli aina vahva ja syvällinen ote esittämänsä roolihenkilön luonteeseen. On suuri kulttuuriteko pelastaa jälkipolville oopperataiteilijoidemme sitä työtä, jota nykypäivän tähtikulttia palvova julkisuus ei enää huomioi. Hannu Heikkilä oli oman aikansa monipuolinen huippulaulaja, joka taiteilijantyönsä lisäksi osallistui monin eri tavoin laulukulttuurimme kehittämiseen. Levy on samalla muistutus siitä, että kyllä Suomessa osattiin laulaa jo 1950- ja 1960-luvuillakin.
- Pekka Hako (Aksentti 10/2003)