Etusivu Verkkokauppa Levytuotanto Myymälämme Yhteystiedot Musiikkitietoutta In English |
Usko Viitanen Italian Opera Arias And Finnish Songs FUGA 9190
Arvioita levystä
Ensimmäinen CD-kokoelma huippubaritoni Usko Viitasen (1928-2005) äänityksistä.
Viitanen toimi Suomen Kansallisoopperan baritonisolistina vuosina 1959-1981, missä
toimessa hän sai laulettavakseen lähes kaikki keskeiset suuret baritoniroolit. Usko
Viitasen etelämainen äänenväri, bel canto -kouluun pohjaava laulutapa ja poikkeuksellisen
syvälliset, elämänmakuiset ja väkevyydessään monen mielestä oloissamme ylittämättömät
roolitulkinnat häikäisivät arvostelijat rooli toisensa jälkeen.
Levyn kappaleet
1. Haaskalinnut, te roistot (Verdi: Rigoletto, "Cortigiani, vil razza dannata")
2. Pari siamo (Rigoletto) 3. Credo in un Dio crudel (Verdi: Otello) 4. Era la notte (Otello) 5. Il balen del suo sorriso (Verdi: Il Trovatore) 6. Milloin saatoit unohtaa (Verdi: La Traviata, "Di provenza il mar, il suo") 7. Figaron cavatina (Rossini: Sevillan parturi, Largo al factotum) 8. Kai saan? Kai saan? (Leoncavallo: I Pagliacci, "Si può? Si può?") 9. Mene Tosca! Te Deum (Puccini: Tosca, "Va Tosca! Te Deum") 10. Naisen mieluiten tahdon (Tosca, "Ha più forte sapore") 11. Hänet pelastakaa! (Tosca, "Salvatelo! Io? Voi!") 12. Säv, säv, susa (Sibelius) 13. Den första kyssen (Sibelius) 14. Flickan kom ifrån sin älsklings möte (Sibelius) 15. Svarta rosor (Sibelius) 16. Tule armaani (Kuula) 17. Kesäyö kirkkomaalla (Kuula) 18. Epilogi (Kuula) 19. Kun päivä paistaa (Merikanto) 20. Elämälle (Merikanto) 21. Myrskylintu (Merikanto) 22. Kylän tiellä (Merikanto) 23. Laatokka (Merikanto)
1, 7: orkesteri, Jorma Panula
2, 9-11: RSO, Okko Kamu 3-4: Kansallisoopperan orkesteri, Adam Fischer 5: HKO, Jussi Jalas 6, 8, 22: RSO, Kari Tikka 12-21: Pentti Koskimies, piano
Helsingin Sanomat: Yksi vuoden 2004 parhaista levyistä
Väkevä Usko Viitanen Kesäkuussa kuollut oopperalaulaja Usko Viitanen oli liki 30 vuotta Suomen Kansallisoopperan ykkösbaritoni, jonka tulkinnat Verdin ja Puccinin suurista baritonirooleista ovat ainutlaatuinen osa suomalaisen oopperan historiaa. Viitasen uran tähtivuosikymmenet sattuivat 60- ja 70-luvuille, jolloin taidemusiikin levytuotantoa vasta käynnistettiin Suomessa, ja niinpä tähän saakka Viitasen väkevää baritonia on voinut ihastella vain vanhoilla radionauhoilta. Tero Halvorsen on tehnyt todellisen kulttuurityön keräämällä Viitasen loisteliaimmat äänitykset Kansallisoopperan ja Yleisradion arkistoista. Kari Hakalan taitavan editoinnit ansiosta nauhoitukset ovat nyt vuosikymmenien jälkeen päätyneet kaikkien ihasteltaviksi äänilevylle. Viitasen vuolas baritoni ja taidokas vanha italialainen laulutekniikka lumoavat vielä levyltäkin. Viitasen taiteen syvimmässä olemuksessa kuulemme ihmisen ja inhimillisyyden äänen. Teeskentelemätön vereslihalla oleminen koskettaa. Tämä rehellisyys kuuluu ehkä parhaiten Viitasen loistoroolissa Verdin Rigoletton nimiroolissa ja Traviatan Germontissa. Rossinin Sevillan parturin cavatina on lauluakrobatiaa parhaimmillaan, ja se paljastaa taiteilijassa myös suuren humoristin. Ooppera-aarioiden ohella levyllä soivat myös Sibeliuksen, Kuulan ja Merikannon yksinlaulut. Kaikesta italialaisuudestaan huolimatta Usko Viitanen löytää myös näihin lauluihin häpeilemättömän sinivalkoiset sävyt. - Risto Nordell (Kirkko ja kaupunki 2.8.2005) Kuulija ylenpalttisen elämyksen äärellä Kuten levyltä ilmenee, Viitanen kuuluu niihin laulajiin, jotka antavat valtavasti kuulijalle pelkällä rikassointisella äänellään. Kun siihen vielä lisätään poikkeuksellisen vahva tulkinnallinen ote, on kuulija todella ylenpalttisen elämyksen äärellä. Hänen Rigolettonsa on sydäntäsärkevyydessään legendaarinen ja Scarpiansa viha-rakkauden ulottuvuuksissa pelottavan syväluotaava. Näkemysten taustalla väikkyy opettaja ja esikuva Tito Gobbi ja jopa italialaisten asiantuntijoiden mielestä Viitanen oli Gobbin itseoikeutettu manttelinperijä. Mutta ylistys ilman kritiikkiä käy äiteläksi ja sellaiseen emme tahdo sortua. Joskus tuntuu siltä, että Viitanen olisi voinut luottaa enemmän ainutlaatuiseen ilmaisuvoimaiseen äänensä ja jättää puhtaasti teatterillisen värityksen vähemmälle. Hänellä olisi ollut varaa siihen – on näet olemassa myös laulajia, jotka välttämättä tarvitsevat tuon teatteripuolen paikkaamaan puutteita laulannassa. Levyllä on myös edustava kokoelma Sibeliuksen, Kuulan ja Oskar Merikannon lauluja. Hienoja tulkintoja kautta linjan, mutta omintaan Viitanen tuntuu tarjoavan Merikannon Myrskylinnussa, joka scarpialaisen rajun riemun vallassa antaa piutpaut leivosen laululle ja muulle keskiverto-onnelle. - Jukka Määttänen (Nykypäivä 17.12.2004) Usko Viitanen Usko Viitanen on Suomen oopperahistorian merkittävimpiä baritoneja. Hän on ollut esikuvana mm. Jorma Hynniselle. Tälle ainutlaatuiselle levylle on koottu katkelmia Viitasen uralta 1962-76. Suurin osa nauhoituksista on tehty muuhun kuin levytystarkoitukseen, mutta tällaisena arvokkaana dokumenttina äänitysten pienet puutteet eivät haittaa lainkaan. Levy alkaa yhdellä Viitasen väkevimmällä roolilla: Rigolettolla. Siinä puhuttelee elämänkokemus ja eläytymiskyky. Näissä loistokauden äänityksissä kuullaan etelämaalaisen metallikasta ja syvällistä ääntä, jossa ei ole mitään päälleliimattua. Figaron cavatinassa ja Puccini-katkelmissa Viitanen näyttää huikean osaamisensa ja rakentaa valtavia jännitteitä. Sibeliuksen, Kuulan ja Oskar Merikannon lauluissa näyttäytyvät taiteilijan toisenlaiset kasvot: sisäistynyt ja tasapainoinen liedtaiteilija. - Pekka Hako (Aksentti 2004) Baritonien kuninkaan paluu – Usko Viitanen laulaa viimeinkin levyllä Usko Viitasen roolitulkinnat säilyvät elävinä mielessä niillä, joilla oli onni kokea mestaribaritonimme ylellisiä ja edustavia esityksiä Bulevardin oopperassa (1959-81). Suoamalaislaulajat eivät tehneet tuolloin vielä pääsääntöisesti näyttävää kansainvälistä uraa. Vientiä Viitasella olisi kyllä riittänyt. Kotimaahan keskittyneestä toiminnasta huolimatta Viitanen oli aikansa merkittävimpiä baritoneja. Viitasen ainutlaatuisen taiteen dokumentaatio on ollut kuitenkin vähäistä. Lauluentusiasti Tero Halvorsenin uhrautuvan työn ansiosta vihdoin on saatavilla cd-levyllinen Usko Viitasen äänitteitä uransa ydinvaiheesta (1962-76). Levy vahvistaa käsityksen, että Usko Viitanen oli baritoniemme kuningas, Suomen oopperahistorian parhaimpiin kuuluva laulaja, jonka perintö on arvokas ja katoamaton. Ei suotta Luigi Ricci nimennyt Usko Viitasta Tito Gobbin työn jatkajaksi. Viitasen tenoraalinen baritoni on ihanteellinen italialaisessa ohjelmistossa, etenkin Giuseppe Verdin oopperoissa. Pääsaavutuksia oli Verdin Rigoletton nimiosan unohtumaton tulkinta. Sanan ja sävelen, lauluäänen ja draaman yhteys on järkyttävän täydellinen levyn kahdessa aariassa. Hienoa ääntä peittää kaikessa sävykäs ”suruvaippa”, roolihahmon tragedia soi joka sävelessä. Nyt olisi vihdoin aika Rigolettosta 1975 tehdyn tv-taltioinnin uusintaesitykselle. Viitasen ääni oli ihmeellisen taipuva ja ilmaisukykyinen, ei koskaan yksivärinen, kuten nykylaulajilla. Niinpä Otellon Jagona Viitasen ääni soi uhkaavan metallisena ja vertahyytävänä. Trubaduurin Lunana ja La Traviatan Germontina sävy on sellomaisen pehmeä ja herkkä. Moista osaamista ei tänä päivänä juuri enää kuule. Figaron cavatina Rossinin Sevillan parturista antaa näytteen Viitasen rehevästä ja luontevasta koomikkoudesta. Parlando ja leikittely sanoilla on valloittavan rentoa. Viitanen oli bel canto –laulaja, mutta ääni toimi myös verismossa, loittonematta hitustakaan terveen laulamisen ideaalista. Tonion prologi Leoncavallon Pajatsosta on hullaannuttava ylärekisterin kirkkaudessa, laulun puhtaudessa ja selkeydessä. Laulaminen on ilmaisuvoimaista ilman paahtamista. Scarpiana Puccinin Toscassa Viitanen on lyömätön. Ääni kaikuu vaivatta Te Deumissa esityskoneiston yli. Duetossa ajan loistavan suomalais-Toscan Eini Liukko-Vaaran kanssa Viitasen ei tarvitse korottaa ääntä tehdäkseen suunnattoman vaikutuksen. Tässä on nyky-Scarpioillamme opiskeltavaa. Levyä täydentävät Sibeliuksen, Kuulan ja Merikannon laulut, joissa pianistina toimii aina pätevä Pentti Koskimies. Viitasella on oopperaketun kokemus, tekstille herkkä korva ja koeteltu tulkintatahto takanaan lauluissakin, joten niistä syntyy ytimekkäitä pienoisdraamoja. Tulkinnat eivät ole koskaan yliampuvia tai tehosteisia: hän ilmeittää laulunsa säästeliäin keinoin. Sibeliuksen Flickan kom vangitsee sävyillään, Kuulan Kesäyö kirkkomaalla kuulaudellaan, Merikannon orkesterisäestyksellinen Kyläntiellä täsmäluonnehdinnallaan. Käsillä on levy, joka tulee uhmaamaan vuosikymmenien kulutusta. Usko Viitanen saa siinä ansaitsemansa esittelyn ja uudet laulajapolvet ylittämättömän esikuvan. - Veijo Murtomäki (Helsingin Sanomat 13.12.2004) |