Erkki Melartin
Anime sole - Pianomusiikkia
FUGA 9197

Arvioita levystä
Osta tämä levy Fugan verkkokaupasta!

Heikki Poroila: "Idea tällaisesta levystä syntyi itse asiassa jo vuoden 1999 puolella, kun Melartinin sävellysten luetteloa kootessani jouduin toteamaan häkellyttävän epäsuhdan painettujen pianosävellysten ja äänitteiden lukumäärän välillä. Levytykset ovat olleet varsin harvalukuisia, eikä käytännössä enää mitään niistä ollut viime vuosikymmenen lopulla ostettavissa. Melartinia oli silti äänitetty huomattavan paljon Yleisradiossa, jonka kantanauhaston aarteita on radio-ohjelmissa jatkuvasti ollut mahdollisuus kuulla. Kun suurin piirtein tiesin, mitä kaikkea Melartinia Ylen suojissa piilee, rupesin elättelemään ajatusta näiden tallenteiden saamisesta kaikkien kiinnostuneiden ulottuville CD-muodossa. Tavoitteena oli levyn avulla esitellä Melartinin säveltäjäkuvaa siten, että mukana olisi sekä taiteellisesti kunnianhimoisinta musiikkia että tavallisille pianonsoiton harrastajille suunnattua Hausmusikia. Loppujen lopuksi jälkimmäistä mahtui mukaan aika vähän, koska kiinnostavaa musiikkia oli niin paljon. Moni hiukan kevyempi teos jäi pois siksikin, että halusimme tarjota kuuntelijoille kerrankin kokonaisuudessaan Melartinin 24 preludin kokonaisuuden, yli 40-minuuttisen järkäleen pianotaiteilija Risto Kyrön tulkintana. Anime sole -levyllä on useita sävellyksiä ensi kertaa levytettynä, tuoreimpana Tarmo Järvilehdon vasta keväällä 2004 äänittämä Sex pianostycken, opus 123. Mukana on silti myös joitakin Izumi Tatenon CD:ltä (Works for piano, Ondine 1988) löytyviä keskeisiä teoksia, koska tätä vanhempaa levyä ei ole enää saatavana. Kuulijoilla on lisäksi kiintoisa tilaisuus verrata toisiinsa eri tulkintoja Melartinin sellaisista keskeisistä teoksista kuten Der traurige Garten, Noli me tangere ja Fantasia apocaliptica.”

Levyn kappaleet

1-2. 2 ballaadia, Op 5
3. Legenda II, Op 12
4-7. Der traurige Garten, Op 52
8-12. Lyyrisiä kappaleita, Op 59
13-17. Noli me tangere, Op 87
18-23. Den hemlighetsfulla skogen, Op 118
24-47. 24 preludier, Op 85
48. Fantasia apocalyptica, Op 111
49-54. Kuusi pianokappaletta, Op. 123

1-3: Arto Satukangas
4-7: Ralf Gothóni
8-12: Marita Viitasalo
13-17: Tiina Karakorpi
18-23: Liisa Pohjola
24-47: Risto Kyrö
48: Eero Heinonen
49-54: Tarmo Järvilehto

Arvioita levystä

Erkki Melartin on pianosäveltäjiemme aatelia
(...) Yleisradion äänityksistä (1972-2004) tehdyn, kaksi ja puoli tuntia kestävän kokoelman perusteella Melartin on pianosäveltäjiemme aatelia Jean Sibeliuksen ja Selim Palmgrenin ohella. Pianoteosten kaari Kahden balladin (1899) ja Legendan II (1900) Liszt- ja Sibelius-romantiikasta ja –jugendista Fantasia apocaliptican (1920) Skrjabin-ekspressionismiin on komea ja edustava. Edellisissä taituroi soinnikkaasti Arto Satukangas ja Fantasian, pianokirjallisuutemme suurteoksen, tulkitsee vakuuttavasti Eero Heinonen. (...) Risto Kyrön selkeästi tulkitsemat 24 preludia (1913-14) sisältävät yllätyksiä japanilais-pentatoniikasta suomalaiseen kansanlaulun ja Bach-tyylin yhdistelmään. Noli me tangere (1914) on kuoleman sävyttämä ja uuteen vähäeleisyyteen kurottava sarja, jonka Tiina Karakorpi välittää punnitusti. Vielä modernimmalta kuulostaa Liisa Pohjolan napakan osuvasti soittama Den hemlighetsfulla skogen (julk. 1923). Molemmat sarjat näyttävät Melartinin ihmisen yksinäisyyden kuvaajana. Vaikka kokoelma päättyy Tarmo Järvilehdon esittämään myöhäiseen, mutta uudelleen laatukuvamaiseen sarjaan Sex pianostycken (1924-25), huomaa helposti, ettei Melartin ole näissäkään harmiton luontominiatyristi. Musiikista löytyy kromatiikkaa ja jopa Prokofjevin mieleen tuovaa velmua soinnutusta.
- Veijo Murtomäki (Helsingin Sanomat 6.4.2005)