Peter Lindroos
Opera Arias And Songs
FUGA 9250

Arvioita levystä
Osta tämä levy Fugan verkkokaupasta!

Odotettu CD-kokoelma Suomen kaikkien aikojen kansainvälisesti menestyneimpiin tenoreihin kuuluvan Peter Lindroosin (1944–2003) äänitteistä. Levyllä on 16 orkesterisäestyksellistä aariaa ja joukko italialaisia ja skandinavisia lauluja Lindroosin uran loistokaudelta vuosilta 1981–1994. Kokoelma sisältää perusteellisen 32-sivuisen kuvitetun bookletin, jonka liitteinä on Lindroosin rooli- ja repertoaariluettelot sekä lista hänen esiintymismaista ja kaupungeista. Lindroos lauloi yli 30 vuotta kestäneen uransa aikana kaikissa Euroopan suurissa oopperataloissa, mm. Milanon La Scalassa, Lontoon Covent Gardenissa ja Wienin Valtionoopperassa. Hän kuului aikansa suurimpiin spinto-tenoreihin äänensä hunajaisen kauneuden ja poikkeuksellisen tunneilmaisunsa ansiosta. Lindroosin rooligalleriaan kuului yli 80 roolia, joista Puccinin ja Verdin oopperat olivat hänen lempialuettaan. Lindroosin loistokas ura katkesi auto-onnettomuudessa Etelä-Ruotsissa marraskuussa 2003.

Levyn kappaleet

1.   Donna non vidi mai (Puccini: Manon Lescaut)
2.   No! No! Pazzo son! (Puccini: Manon Lescaut)
3.   Che gelida manina! (Puccini: La Bohème)
4.   Recondita armonia (Puccini: Tosca)
5.   E lucevan le stelle (Puccini: Tosca)
6.   Nessun dorma! (Puccini: Turandot)
7.   La dolcissima effigie (Cilea: Adriana Lecouvreur)
8.   L’anima ho stanca (Cilea: Adriana Lecouvreur)
9.   Recitar! ... Vesti la giubba (Leoncavallo: I Pagliacci)
10. Come un bel di di maggio (Giordano: Andrea Chénier)
11. La fleur que tu m’avais jetée (Bizet: Carmen)
12. De’ miei bollenti spiriti (Verdi: La Traviata)
13. Quando le sere al placido (Verdi: Luisa Miller)
14. Ah, la paterna mano (Verdi: Macbeth)
15. Donna non vidi mai (Puccini: Manon Lescaut)
16. Recitar! ... Vesti la giubba (Leoncavallo: I Pagliacci)
17. Mattinata (Leoncavallo)
18. Parla mi d'amore Mariù (Bixio)
19. Torna a Surriento (de Curtis)
20. Säv, säv, susa (Sibelius)
21. Rosa rorans bonitatem (Melartin)
22. Fågeln (Järnefelt)
23. Du (Järnefelt)
24. Jungfrun under lind (Peterson-Berger)
25. Bland skogens höga furustammar (Peterson-Berger)
26. Trollsjön (Söderman)
27. Jag längtar dig (Alfven)

1-13: Suomen kansallisoopperan orkesteri / Kari Tikka
14-16: Radion sinfoniaorkesteri / Markus Lehtinen
17-18: Marita Viitasalo, piano
20, 24-26: Pertti Eerola, piano
21-23: Gustav Djupsjöbacka, piano
19, 27: Peter Lindroos, piano

Arvioita levystä

Helsingin Sanomat: Yksi vuoden 2007 parhaista levyistä
Hufvudstadsbladet: Yksi vuoden 2007 parhaista levyistä

Sensaatiomainen tenorilevy
Jos oli ilo kuulla maailmanluokan suomalaista tenoria Peter Lindroosia (1944-2003) hänen uransa parhaimpina hetkinä ooppera- tai konserttilavalla, mieliin jäi lähtemättömästi hänen oloissamme harvinaisen lämmin ja italialaisen aurinkoinen ääni. Sekä polttava tunneilmaisu. Peter Lindroos oli armoitettu taiteilija, jonka laulaessa kuulija joutui kasvavan hurmion valtaan. Hänen kaunisvärinen ja ilmeikäs tenorinsa loi äänellisen sädekehän, jollaista Pohjolassa ei liene ollut hänen lisäkseen kuin Jussi Björlingillä. Ensimmäinen Suomessa koottu Lindroos-CD on sensaatiomainen. Sen äärellä kuuntelija voi palauttaa mieliinsä Lindroosin valloittavan persoonallisuuden. Ennen kaikkea hän voi nauttia äänestä, joka veti vertoja kolmelle suurelle tenorille. Suomessa ei ole Lindroosin jälkeen vielä kasvanut toista vastaavantasoista tenoria, joka kykenisi toteuttamaan Puccinin aariat yhtä täyspätöisesti. Levyn avauksessa kuultavat aariat ”´Donna non vidi mai”, ”No! No! Pazzo son!” Manon Lescautista sekä ”Che gelida manina” La bohèmestä paljastavat heti mitä menetimme Lindroosin myötä. Vahvojen aarioiden jälkeen lepuutusta levyllä tuovat italialaiset canzonet sekä pohjoismaiset laulut, joissa Lindroos onneksi malttaa tehdä ohenteita sekä käyttää puoliääntä. Herkät sävyt kietovat kuulijan lempeään vaippaansa.
- Veijo Murtomäki (Helsingin Sanomat 8.12.2007)

59-vuotiaana auto-onnettomuudessa kuollut suomenruotsalainen tenori Peter Lindroos kiersi uransa huippuvuosina maailman parhaita oopperalavoja. Levyä kuunnellessa ei voi kuin ihmetellä, miksei Lindroos milloinkaan saanut ansaitsemaansa arvostusta - tämän levyn perusteella olisi helppo nostaa Lindroos samaan kastiin Björlingin tai jopa Domingon kanssa. Lindroosin ääni soi jokaisessa levyn laulussa hunajaisen uljaasti. Kylmiltä väreiltä on vaikea välttyä. Upeimpia ovat Puccinin ja Verdin melodramaattisimmat aariat - ah, mitä hehkua.
- Hanne Orrenmaa (Ilkka 7.2.2008)