Etusivu
Verkkokauppa
Levytuotanto
Myymälämme
Yhteystiedot
Musiikkitietoutta
In English
EMO Ensemble
Hereillä / Awake
FUGA 9256
Arvioita levystä
Osta tämä levy Fugan verkkokaupasta!
Nuorista musiikinopiskelijoista ja ammattilaulajista koostuva kamarikuoro EMO Ensemble perustettiin Espoon musiikkiopiston yhteyteen syksyllä 2000. Kolmivuotiaana se voitti ammattikuoroille suunnatun kansainvälisen Harald Andersén -kamarikuorokilpailun Sibelius-Akatemiassa ja kilpailuohjelmaan kuulunut Esa-Pekka Salosen teos palkittiin parhaana uuden musiikin esityksenä.
Kuoron ensimmäinen levy Maasta (Of the Earth) valittiin vuoden 2005 kuorolevyksi ja yhdeksi vuoden parhaista levyistä.
Hereillä - Awake sisältää musiikkia, jossa ovat läsnä yö ja uni. Mielenkiintoisessa sekoituksessa uutta ja perinteisempää avautuu kuulijalle Rautavaaran, Bergmanin, Nishimuran, Whitacren ja Hillborgin teosten lomasta Leevi Madetojan kansanlaulusovitusten lempeät yöajatukset. Levypaketti sisältää sekä tavallisen CD-levyn että DVD:n, jossa 5.1 -monikanavaäänitys mahdollistaa elävää esitystilannetta mukailevan musiikkielämyksen.
Levyn kappaleet
1. Einojuhani Rautavaara: Katedralen
2-5. Erik Bergman: Nox
6. Läksin minä kesäyönä käymään (trad.)
7. Akira Nishimura: Inner Moonlight
8. Voi jos ilta joutuisi (trad.)
9. Eric Whitacre: Leonardo dreams of his flying machine
10. Uni kysyy uunin päältä (trad.)
11. Anders Hillborg: En midsommarnattsdröm
2-5. Erik Bergman: Nox
6. Läksin minä kesäyönä käymään (trad.)
7. Akira Nishimura: Inner Moonlight
8. Voi jos ilta joutuisi (trad.)
9. Eric Whitacre: Leonardo dreams of his flying machine
10. Uni kysyy uunin päältä (trad.)
11. Anders Hillborg: En midsommarnattsdröm
EMO Ensemble
joht. Pasi Hyökki
joht. Pasi Hyökki
En ny körera har inletts!
Körernas förlovade land har inte råd - läs vilja - att hålla sig med en avlönad kör, om vi undantar operans kör. Körslakten har varit rå. Först lades Radions symfonikör ner, sedan Radions kammarkör.
Men körlivet i övrigt mår utmärkt. Skivan Hereillä kan rentav ses som ett rejält kliv mot en ny körera!
EMO Ensemble imponerar med sin hyperprofessionella beredskap. Inte så att kören prickar allting rätt i repertoar som repertoar, det har man kunnat länge i många körer. Utan för att den gör det så mödolöst.
Körklangen är slaggfri. Här finns att ta till både uppåt och neråt vid behov. Extremexemplet är dirigenten själv som sjunger sopranista med en osvikligt renhet och uttrycksfullhet.
Pasi Hyökki är ett röstfenomen. Men han lyckas också få sångarna med sig i sitt naturliga musicerande. Artikulationen i kören sitter som den ska, legatot flyter, harmonierna är i balans. Det låter vackert och kultiverat.
Repertoaren på skivan är heller inte lättgods. För dem som vill lyssna på skivan i ett är den uppställd med skön rytmisk växling. Stora godbitar skiljs från varandra med finska folkvisor, snyggt enhetligt alla arrangerade av Leevi Madetoja.
Skivans första spår presenterar Einojuhani Rautavaaras krävande Katedralen till en text av Edith Södergran. Den häftiga dikten förmedlas väl, på en god svenska får man väl också tillägga. Diktens stigande intensitet får sin motsvarighet i körens tolkning - Akta din båt för övermänskliga strömdrag / Vanvettets virvelstup -/ Akta din båt för fallets jublande vågor. Och satsen lägger sig slutligen till ro - Kransen som aldrig smyckat min panna / Lägger jag tyst till din fot.
Ett fantastiskt verk, en fantastisk text, en fantastiskt snygg tolkning.
Lika fascinerande är Erik Bergmans Nox, som alltför länge legat bortglömt i nothögarna. Nox hör till Bergmans finaste körverk, där hans suveräna känsla för olika kulturers språkdräkt och karaktär formar fyra kontrastfyllda nattliga stämningar i ett och samma verk. Det var på tiden att få en ny inspelning av verket, ett komplement till Radions kammarkörs och Harald Anderséns starkt idiomatiska version.
Här ges också en ypperlig möjlighet till reflexion över vad som hänt under de decennier som gått sedan uruppförandet 1970. Tekniskt gör EMO Ensemble suveränt ifrån sig. Mödolöst lägger sig harmonier och klanger på plats, mjukt dessutom. Men i textbehandlingen följer man en lite vekare hållning än den jag förknippar med Erik Bergmans vokalmusik. Den onomatopoetiska kraften i exempel Schwarze Eier går delvis förlorad. I mitt tycke kunde den spraka till just så naivt smällande som texten och de bilder den målar är: Peitschen knallen und aus den Bergen kommen / Die Schlechtgescheitelten Schatten der Hirten. Mjukheten sitter däremot som gjuten i Un seul sourire, en vackrare atmosfär får man leta efter.
Spännande bekantskaper är Hagiwara Sakutaros Inner moonlight, Eric Whitacres Leonardo dreams of his flying machine och Anders Hillborgs En midsommarnattsdröm. Synd att inga kommentarer om musiken rymts med i bookleten, som annars föredömligt presenterar texterna på tre språk.
Skivan finns också som dvd, men utan video.
- Lena von Bonsdorff (HBL 11.6.2008)
Uusi kuoroaikakausi on alkanut!
Kuorojen luvatussa maassa ei ole varaa - lue halua - ylläpitää palkallista kuoroa, jos oopperan kuoroa ei oteta lukuun. Kuorojen teurastus on ollut raakaa. Ensin lakkautettiin Radion sinfoniakuoro, sitten Radion kamarikuoro.
Mutta kuoroelämä muuten voi erinomaisesti. Hereillä-levyä voi jopa pitää reiluna harppauksena kohti kuoron uutta aikakautta!
EMO Ensemble hyperammattimaisine valmiuksineen tekee vaikutuksen. Ei sillä että kuoro onnistuu tyylipuhtaasti ohjelmistossa kuin ohjelmistossa, se on osattu monissa kuoroissa jo pitkään. Vaan sillä, että se tehdään niin vaivattomasti.
Kuorosointi on moitteeton. Tässä löytyy tarvittaessa niin korkealta kuin matalaltakin. Äärimmäisin esimerkki tästä on pettämättömän puhtaasti ja ilmaisuvoimaisesti sopranistaa laulava kuoronjohtaja itse.
Pasi Hyökki on ääni-ilmiö. Hän onnistuu myös saamaan laulajat mukaansa luonnolliseen musisointiinsa. Kuoron artikulaatio on tarkkaa, legatot virtaavat ja harmoniat ovat tasapainossa: kauniin ja kultivoituneen kuuloista.
Levyn ohjelmisto ei ole kevyimmästä päästä. Niille jotka haluavat kuunnella levyn kerralla, kokonaisuus on koostettu miellyttävästi rytmiltään vaihtelevaksi. Suuret herkkupalat erotetaan toisistaan suomalaisilla kansanlauluilla, kaikki linjakkaasti Leevi Madetojan sovittamia.
Levyn ensimmäinen raita esittelee Einojuhani Rautavaaran vaativan Katedralenin Edith Södergranin tekstiin. Voimakas runo välittyy hyvin, ja lisäksi hyvällä ruotsin kielen ääntämyksellä. Kuoron tulkinta vastaa runon kasvavaan intensiteettiin - Varo venettäsi yli-inhimillisiltä virroilta / hulluuden kurimuksilta / varo venettäsi putouksen riemuitsevilta aalloilta. Ja rauhoittuu lopuksi – Seppeleen joka ei koskaan koristanut otsaani / minä lasken vaieten jalkojesi juureen.
Suurenmoinen teos, suurenmoinen teksti ja erinomaisen hieno tulkinta.
Yhtä kiehtova on Erik Bergmanin Nox, joka on lojunut unohdettuna nuottipinoissa aivan liian kauan. Nox kuulu Bergmanin hienoimpiin kuoroteoksiin, ja siinä hänen suvereeni herkkyytensä eri kulttuurien kieliasuille ja karakteereille muodostaa neljä kontrastintäyteistä yöllistä tunnelmaa yhdessä ja samassa teoksessa. Oli jo aikakin saada teoksesta uusi levytys, vastapainoksi Radion kamarikuoron ja Harald Andersenin voimakkaan idiomaattiselle versiolle.
Samassa tarjoutuu myös erinomainen tilaisuus reflektoida kantaesityksen 1970 jälkeen kuluneiden vuosikymmenien aikana tapahtunutta. EMO Ensemble tekee teknisesti suvereenia työtä. Harmoniat ja sointi istahtavat paikalleen pehmeästi ja vaivattomasti. Tekstinkäsittelyyn valitaan kuitenkin heikompi suhtautuminen kuin mitä Erik Bergmanin vokaalimusiikkiin yhdistän. Esimerkiksi Schwartze Eierin onomatopoeettinen voima on osittain hukassa. Se voisi mielestäni kipinöidä juuri niin naiivisti kuin teksti ja kuvat mitä se maalaa: Peitschen knallen und aus den Bergen kommen / Die Schlechtgescheitelten Schatten der Hirten. Un seul sourireen taas istuu pehmeys kuin valettuna, kauniimpaa tunnelmaa saa hakea.
Hagiwara Sakutaron Inner moonlight, Eric Whitacren Leonardo dreams of his flying machine ja Anders Hillborgin En midsommarnattsdröm ovat jännittäviä tuttavuuksia. Harmi ettei kansilehteen joka muuten esittelee tekstit esimerkillisesti kolmella kielellä, ole mahtunut kommentteja sävellyksistä.
Levy on myös DVD:llä mutta ilman videota.
- Lena von Bonsdorff (HBL 11.6.2008)
Körernas förlovade land har inte råd - läs vilja - att hålla sig med en avlönad kör, om vi undantar operans kör. Körslakten har varit rå. Först lades Radions symfonikör ner, sedan Radions kammarkör.
Men körlivet i övrigt mår utmärkt. Skivan Hereillä kan rentav ses som ett rejält kliv mot en ny körera!
EMO Ensemble imponerar med sin hyperprofessionella beredskap. Inte så att kören prickar allting rätt i repertoar som repertoar, det har man kunnat länge i många körer. Utan för att den gör det så mödolöst.
Körklangen är slaggfri. Här finns att ta till både uppåt och neråt vid behov. Extremexemplet är dirigenten själv som sjunger sopranista med en osvikligt renhet och uttrycksfullhet.
Pasi Hyökki är ett röstfenomen. Men han lyckas också få sångarna med sig i sitt naturliga musicerande. Artikulationen i kören sitter som den ska, legatot flyter, harmonierna är i balans. Det låter vackert och kultiverat.
Repertoaren på skivan är heller inte lättgods. För dem som vill lyssna på skivan i ett är den uppställd med skön rytmisk växling. Stora godbitar skiljs från varandra med finska folkvisor, snyggt enhetligt alla arrangerade av Leevi Madetoja.
Skivans första spår presenterar Einojuhani Rautavaaras krävande Katedralen till en text av Edith Södergran. Den häftiga dikten förmedlas väl, på en god svenska får man väl också tillägga. Diktens stigande intensitet får sin motsvarighet i körens tolkning - Akta din båt för övermänskliga strömdrag / Vanvettets virvelstup -/ Akta din båt för fallets jublande vågor. Och satsen lägger sig slutligen till ro - Kransen som aldrig smyckat min panna / Lägger jag tyst till din fot.
Ett fantastiskt verk, en fantastisk text, en fantastiskt snygg tolkning.
Lika fascinerande är Erik Bergmans Nox, som alltför länge legat bortglömt i nothögarna. Nox hör till Bergmans finaste körverk, där hans suveräna känsla för olika kulturers språkdräkt och karaktär formar fyra kontrastfyllda nattliga stämningar i ett och samma verk. Det var på tiden att få en ny inspelning av verket, ett komplement till Radions kammarkörs och Harald Anderséns starkt idiomatiska version.
Här ges också en ypperlig möjlighet till reflexion över vad som hänt under de decennier som gått sedan uruppförandet 1970. Tekniskt gör EMO Ensemble suveränt ifrån sig. Mödolöst lägger sig harmonier och klanger på plats, mjukt dessutom. Men i textbehandlingen följer man en lite vekare hållning än den jag förknippar med Erik Bergmans vokalmusik. Den onomatopoetiska kraften i exempel Schwarze Eier går delvis förlorad. I mitt tycke kunde den spraka till just så naivt smällande som texten och de bilder den målar är: Peitschen knallen und aus den Bergen kommen / Die Schlechtgescheitelten Schatten der Hirten. Mjukheten sitter däremot som gjuten i Un seul sourire, en vackrare atmosfär får man leta efter.
Spännande bekantskaper är Hagiwara Sakutaros Inner moonlight, Eric Whitacres Leonardo dreams of his flying machine och Anders Hillborgs En midsommarnattsdröm. Synd att inga kommentarer om musiken rymts med i bookleten, som annars föredömligt presenterar texterna på tre språk.
Skivan finns också som dvd, men utan video.
- Lena von Bonsdorff (HBL 11.6.2008)
Uusi kuoroaikakausi on alkanut!
Kuorojen luvatussa maassa ei ole varaa - lue halua - ylläpitää palkallista kuoroa, jos oopperan kuoroa ei oteta lukuun. Kuorojen teurastus on ollut raakaa. Ensin lakkautettiin Radion sinfoniakuoro, sitten Radion kamarikuoro.
Mutta kuoroelämä muuten voi erinomaisesti. Hereillä-levyä voi jopa pitää reiluna harppauksena kohti kuoron uutta aikakautta!
EMO Ensemble hyperammattimaisine valmiuksineen tekee vaikutuksen. Ei sillä että kuoro onnistuu tyylipuhtaasti ohjelmistossa kuin ohjelmistossa, se on osattu monissa kuoroissa jo pitkään. Vaan sillä, että se tehdään niin vaivattomasti.
Kuorosointi on moitteeton. Tässä löytyy tarvittaessa niin korkealta kuin matalaltakin. Äärimmäisin esimerkki tästä on pettämättömän puhtaasti ja ilmaisuvoimaisesti sopranistaa laulava kuoronjohtaja itse.
Pasi Hyökki on ääni-ilmiö. Hän onnistuu myös saamaan laulajat mukaansa luonnolliseen musisointiinsa. Kuoron artikulaatio on tarkkaa, legatot virtaavat ja harmoniat ovat tasapainossa: kauniin ja kultivoituneen kuuloista.
Levyn ohjelmisto ei ole kevyimmästä päästä. Niille jotka haluavat kuunnella levyn kerralla, kokonaisuus on koostettu miellyttävästi rytmiltään vaihtelevaksi. Suuret herkkupalat erotetaan toisistaan suomalaisilla kansanlauluilla, kaikki linjakkaasti Leevi Madetojan sovittamia.
Levyn ensimmäinen raita esittelee Einojuhani Rautavaaran vaativan Katedralenin Edith Södergranin tekstiin. Voimakas runo välittyy hyvin, ja lisäksi hyvällä ruotsin kielen ääntämyksellä. Kuoron tulkinta vastaa runon kasvavaan intensiteettiin - Varo venettäsi yli-inhimillisiltä virroilta / hulluuden kurimuksilta / varo venettäsi putouksen riemuitsevilta aalloilta. Ja rauhoittuu lopuksi – Seppeleen joka ei koskaan koristanut otsaani / minä lasken vaieten jalkojesi juureen.
Suurenmoinen teos, suurenmoinen teksti ja erinomaisen hieno tulkinta.
Yhtä kiehtova on Erik Bergmanin Nox, joka on lojunut unohdettuna nuottipinoissa aivan liian kauan. Nox kuulu Bergmanin hienoimpiin kuoroteoksiin, ja siinä hänen suvereeni herkkyytensä eri kulttuurien kieliasuille ja karakteereille muodostaa neljä kontrastintäyteistä yöllistä tunnelmaa yhdessä ja samassa teoksessa. Oli jo aikakin saada teoksesta uusi levytys, vastapainoksi Radion kamarikuoron ja Harald Andersenin voimakkaan idiomaattiselle versiolle.
Samassa tarjoutuu myös erinomainen tilaisuus reflektoida kantaesityksen 1970 jälkeen kuluneiden vuosikymmenien aikana tapahtunutta. EMO Ensemble tekee teknisesti suvereenia työtä. Harmoniat ja sointi istahtavat paikalleen pehmeästi ja vaivattomasti. Tekstinkäsittelyyn valitaan kuitenkin heikompi suhtautuminen kuin mitä Erik Bergmanin vokaalimusiikkiin yhdistän. Esimerkiksi Schwartze Eierin onomatopoeettinen voima on osittain hukassa. Se voisi mielestäni kipinöidä juuri niin naiivisti kuin teksti ja kuvat mitä se maalaa: Peitschen knallen und aus den Bergen kommen / Die Schlechtgescheitelten Schatten der Hirten. Un seul sourireen taas istuu pehmeys kuin valettuna, kauniimpaa tunnelmaa saa hakea.
Hagiwara Sakutaron Inner moonlight, Eric Whitacren Leonardo dreams of his flying machine ja Anders Hillborgin En midsommarnattsdröm ovat jännittäviä tuttavuuksia. Harmi ettei kansilehteen joka muuten esittelee tekstit esimerkillisesti kolmella kielellä, ole mahtunut kommentteja sävellyksistä.
Levy on myös DVD:llä mutta ilman videota.
- Lena von Bonsdorff (HBL 11.6.2008)